....................................................................................................................................Pertti juo.

........................................................................................................................Pertti tapaa naisen.


Pertti on päähenkilö strippiprojektissani Elämäni jatkot, joka kertoo totuuden kuolemanjälkeisestä
elämästä. :D Filosofista ja vähemmän filosofista pohdintaa perinteisten vanhan liiton kummitusten (=leijuva lakana) elämästä, kuoleman jälkeisistä Jatkoista.

Mielipteitä? Ajatuksia? Tuntemuksia? Tarvetta raapia päätä?

Lisää tulee, ja älkää hei please kopioiko ensimmäistä omaperäistä ideaani. Kiitos.

Olen viikot Asikkalassa ja Lahdessa, ikävä kotiin miehen kylkeen on silloin kova. <3 Piirsin aiheesta kertovan söhryn koulun asuntolassa iltamyöhällä, ja olen tähän asti erittäin tyytyväinen, kattoo nyt uskallanko pidemmälle tehdä. :)

Alkaa tämä ravaamiselämä taas tuntua painona selän päällä. Koko ajan ahistaa kun pitää mennä ja mennä ja välillä kerkee tekeenkin jotain: töitä ja nukkumista. Ennen unta ajattelen rahahuolia, niitä riittää. Nukun huonosti ja herään väsyneenä. Kaipaan kesää ja omaa kesälomaa. Kaipaan ystävien kanssa olemista. Kaipaan lemmikeitäni. Anteeksi kaikille joille olen ollut hankala. Ei enää pitkä matka.

Jei jei, tästä kohta lähden Tampereelle tekemään Kuhikselle rakkautta! :D Meidät löytää Semasta illalla jos saan pummittua bussirahaa, olen täysin auki. Saa tarjota drinkin, piirrän kuittiisi kiitoksen. :)

Tässä siis Kuhiksen toiveesta sarjakuva jonka piirsin Ransusta:

I live in the countryside in Finland in a tiny town called Kuru.

Today when I came back form the grocery store and got the bag out of the car I heard a swan's call. It came from near by and I tried to look up and see the bird itself but it had already flown across the lake.

Later this afternoon I heard a few second clip of the Finlandia Hymn and I just suddenly had to hear it. While listening I felt the beauty of this wild and still untamed land which I call home. I remembered all the experiences our native forests and lakes have given me. I cried tears of joy. And drew a symbol of myself looking up to see the swan.

I give this as atribute to Johan Sibelius and Finlandia. I love you, my home country.

Please listen: http://uk.youtube.com/watch?v=ci3RPAOFok4

--------------------------

Ei jaksa suomentaa, jos joku ei ymmärrä niin sitten ehkä. Yllä siis kuvaus jonka liitin ko. kuvaan FA:ssa.

Sairasloma jatkuu vielä vajaan kuukauden. Viime päivinä olen hyvin pitkälti istunut koneella ja ollut väsynyt, vaikka en tee mitään rasittavaa ja nukun ankarasti. Johtunee lääkkeiden loppumisesta, joka johtui rahan loppumisesta. Tästä tulee muuten OC:llä tehty valmis versio joskus...kun jaksan.

Ihania sekä DJ:ltä lainattuun paperiin, kuitteihin sekä Kuhiksen pikkuvihkoon ilmestyneitä "taideteoksia" bilereissujen varrelta. Nämä piristävät päivääni kummasti. :)

Kuhista tarkkaillaan....


Hattu on minulle tärkeä ja minä olen Kuhikselle tärkeä:


Kuitit on käteviä söhröalustoja.....



.....ja aiheet oli aikah...naiselliset....huomaa KOSSU.



DJ ei meinannut totella biisitoivettamme joten kirjoitimme sille häkellyttävän hienon viestin!



Sitten eri kertaan: Olin ajanut meidät korskealla Peogeotillani Treen keskustaan ja pysäköityämme joku setä maleksi epäilyttävästi erään ajoneuvon luona....



......emmekä olleet järin viisaita. Seuraavassa luomuksessa on tuopposlaskuri, tuopponen ja...



LUNTA. Satoi. Oikeesti. Osa jutuista Kuhiksen tekemiä, tunnistanet omasi. :D <3

Tänään pitäisi sitten palautua koulunpenkille ja olla taas virkeä, aktiivinen ja innostunut opiskelija.

Pelottaa ihan vitusti kohdata muiden opiskelijoiden ja myös opettajien katseet. "Neiti suvaitsi viimein ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä koulutyönsä niin kuin muutkin. Angstinen lintsari."
Aamiaisella, tunnilla, pihalla...ja yrittää olla niinkuin maailma hymyilisi taas. Ei se hymyile. En hymyile minäkään. En tiedä kuinka kauan kerrallaan jaksan taas painaa väkisin eteenpäin.

Olin jo mennyt sänkyyn ja valmistautunut ottamaan lepoa huomista varten kun alkoi pelottaa ankarammin. Lohduttauduin ensin sillä, että kohta on jo työharjoittelun aika. Hetkessä valahdin kalpeaksi kauhusta ja aloin täristä ahdistuksesta: työharjoitteluun! Mokaan kuitenkin kaiken, tapan vielä jonkun parhaan lehmän hoitovirheillä tai jotain vastaavaa! Ehei, en halua sinne.

Haluan olla kotona neljän seinän sisällä ja täristä kaikessa rauhassa sikiöasennossa sohvatuolissa. Jättäkää minut omaan rauhaani. En tahdo jakaa tätä taakkaa kenenkään viattoman kanssa.
Toinen puoli sisälläni repii minut riekaleiksi jos kukaan ei kuuntele.

Olen säälittävä. Ällötän itseäni.

Tämä vaihe olisi pitänyt käydä jo yläasteteininä.

[venttikuva on omatekemäni, et oikeasti halua suututtaa epävakaata ämmää kopioimalla]

En taas keksi mitään viihdyttävämpää kuin näiden sekopäiden seurailu. :)

Tänään tahdoin taas poistattaa kohtuni. Sattuu niin perkeleesti. Tämä on paras ikinä tekemäni kuvaus ko. tunteesta. Valitettavasti tahdon joskus myös toukkia kiitos Kuhiksen. :D